Vadelmavenepakolainen
virtuaalihevonen
ei meriittejä
ei meriittejä
Kuva: Pauliina Kontinen
Virallinen nimi
|
Vadelmavenepakolainen
|
VH-tunnus
|
Syntynyt
|
01.03.2016
|
Maahantuoja
|
Juulia (VRL-12454)
|
Rotu, sukupuoli
|
Suomenhevonen, ori
|
Omistaja
|
Keikarin Suomenhevoset / Milja H. (VRL-10674)
|
Väri, säkäkorkeus
|
rautiaankimo, 161cm
|
Koulutustaso
|
Koulupainote: ko: heA
|
Täyttänyt 4 vuotta 01.05.2016.
Täyttänyt 8 vuotta 00.00.0000.
Täyttänyt 8 vuotta 00.00.0000.
Luonne
Vattu on vähän sellainen haaveilija. Lämmin kesäpäivä, muutama pilvi muuten täysin sinisellä taivaalla ja töihin pitäisi lähteä. Kuka nyt niin hienolla ilmalla töitä tekee? No ei ainakaan Vattu - herra kun tahtoisi vain haaveilla!
Vattu on hieman ehkä hassu hevonen. Se on mukamas niin välinpitämätön, muttei kuitenkaan voi vastustaa kiusausta nautiskella harjaushetkestä hoitajansa kanssa. Vatun harjaaminen onkin helppoa: se ei nimittäin ikinä ole likainen jalkojen mutaisuutta kummemmin. Se ei juurikaan tykkää piehtaroida ja jos piehtaroi, niin valitsee niin kuivan paikan kuin mahdollista. Vattu on siis hyvin valittu kimo! Se ei myöskään sano juuta eikä jaata mihinkään hoitotoimenpiteeseen, vaan on enemmänkin vähän kaikki käy -tyyppi. Mutta auta armias kun sinun pitäisi saada tämä kaikki käy -tyyppi tarhasta.. Eipä käykään ihan helposti! Vatun kiinniottamiseen pitääkin varata runsaasti aikaa, sillä hevonen osaa jallittaa hakijaansa ihan sata nolla. On kuitenkin olemassa yksi keino, millä nopeuttaa asiaa, nimittäin omenat. Vattu ei vain voi vastustaa niitä lainkaan. Mutta tällöin saattaa olla vastassa muutama muukin kauraturpa...
Ratsastaessa Vattu on oikea hienohelma. Se ei todellakaan tee yhtään mitään, mitä ei halua. Ja tahtonsa se ilmaisee hyvinkin selkeästi: pukittelee, hyppii pystyyn, jumittaa, vie ratsastajaa... Tapoja on lukematon määrä ja ne on ratsastajan vain opittava tuntemaan. Mutta silloin kun Vattu toimii, niin se myös toimii. Se tuntuu toimivan kuin ajatus ja ratsastajan tarvitseekin oikeastaan vain ajatella seuraavaa liikettä niin Vattu jo toteuttaa sitä. Sen askeleet ovat tasaiset, kuin keinutuolissa istuisi. Kisoissa Vattu on ehdottomasti parhaimmillaan ja tuntuu päästävän kaikki taitonsa esille päästessään valkoisten aitojen sisäpuolelle. Ori suorastaan rakastaa esiintymistä! Esteitä Vattu ei varmasti ole koskaan nähnytkään ja maastoon ei tämän hienohelman kanssa ole mitään asiaa. Jo pelkästään tallipihalla ratsastaja selässä on katastrofi Vatulle.
Vattu on hieman ehkä hassu hevonen. Se on mukamas niin välinpitämätön, muttei kuitenkaan voi vastustaa kiusausta nautiskella harjaushetkestä hoitajansa kanssa. Vatun harjaaminen onkin helppoa: se ei nimittäin ikinä ole likainen jalkojen mutaisuutta kummemmin. Se ei juurikaan tykkää piehtaroida ja jos piehtaroi, niin valitsee niin kuivan paikan kuin mahdollista. Vattu on siis hyvin valittu kimo! Se ei myöskään sano juuta eikä jaata mihinkään hoitotoimenpiteeseen, vaan on enemmänkin vähän kaikki käy -tyyppi. Mutta auta armias kun sinun pitäisi saada tämä kaikki käy -tyyppi tarhasta.. Eipä käykään ihan helposti! Vatun kiinniottamiseen pitääkin varata runsaasti aikaa, sillä hevonen osaa jallittaa hakijaansa ihan sata nolla. On kuitenkin olemassa yksi keino, millä nopeuttaa asiaa, nimittäin omenat. Vattu ei vain voi vastustaa niitä lainkaan. Mutta tällöin saattaa olla vastassa muutama muukin kauraturpa...
Ratsastaessa Vattu on oikea hienohelma. Se ei todellakaan tee yhtään mitään, mitä ei halua. Ja tahtonsa se ilmaisee hyvinkin selkeästi: pukittelee, hyppii pystyyn, jumittaa, vie ratsastajaa... Tapoja on lukematon määrä ja ne on ratsastajan vain opittava tuntemaan. Mutta silloin kun Vattu toimii, niin se myös toimii. Se tuntuu toimivan kuin ajatus ja ratsastajan tarvitseekin oikeastaan vain ajatella seuraavaa liikettä niin Vattu jo toteuttaa sitä. Sen askeleet ovat tasaiset, kuin keinutuolissa istuisi. Kisoissa Vattu on ehdottomasti parhaimmillaan ja tuntuu päästävän kaikki taitonsa esille päästessään valkoisten aitojen sisäpuolelle. Ori suorastaan rakastaa esiintymistä! Esteitä Vattu ei varmasti ole koskaan nähnytkään ja maastoon ei tämän hienohelman kanssa ole mitään asiaa. Jo pelkästään tallipihalla ratsastaja selässä on katastrofi Vatulle.
Suku
i. Salmiakkilaivakapteeni
sh, musta, 157cm, evm |
|
e. Muu Maa Mustikka
sh, punarautiaankimo, 154cm, evm |
|
Vatun isä Salmiakkilaivakapteeni on sysimusta ja 157 senttinen ori Pohjois-Pohjanmaalta. Se on tehnyt pitkän uran ravihevosena, mutta juoksijasuunnan ykköskantakirjapalkintoa ja hyvää ennätystä kummempaa meriittiä sillä ei ole. Salmiakkilaivakapteeni on aika orimainen ori, ei nyt mitenkään hankala, mutta kaukana siitä helposta päästä. Orilla on tällä hetkellä 16 jälkeläistä. Vatun isänisä Lakritsiveneilijä oli aikansa yksi kovimpia ravihevosia. Musta lappilaisori voitti nelivuotiaana Kriteriumin ja viisivuotiaana Pikkukunkun sekä kantakirjattiin ykköspalkinnolla juoksijasuunnalle. Se sai yhteensä 57 jälkeläistä ennen kuin kuoli vanhuudenvaivoihin vain 21 vuotiaana. Vatun isänemä Metsämansikkapaholainen oli enemmänkin siitostammana, kuin missään muussa käytössä. Kyllähän tämä tumma ja pieni tamma raveissakin juoksi, mutta ennätys alitti juuri ja juuri ajan 40,0. Emätammana se loisti ja kasvattikin kahdeksan hienoa varsaa, joista suurin osa on koittanut siipiään ravihevosena, mutta vain Salmiakkilaivakapteeni on niittänyt menestystä. Tamma kuoli 21 vuotiaana sydänvikaan.
Vatun emä Muu Maa Mustikka on kimo, 154 senttinen tamma Pohjois-Pohjanmaalta. Se juoksi nuorena muutamissa ravilähdöissä saamatta kuitenkaan mitään menestystä. Se siirtyikin siitokseen jo varhain saaden yhteensä 9 varsaa. Tällä hetkellä tuo lempeä tamma on täyseläkkeellä käyden välillä varsojen kärryttelykaverina. Vatun emänisä Karviainen oli punarautias, 154 senttinen ykköspalkinnolle kantakirjattu juoksijaori Pohjanmaalta. Sen parhaimpiin suorituksiin kuuluu ehdottomasti ravikuninkuuden kolmossija sekä Suomenhevosten Derbyn kakkossija. Se ei ollut mikään helppo käsiteltävä, mutta ajaessa se oli kuin eri hevonen ja kaikkien ajettavissa. Karviainen sai kaiken kaikkiaan 88 varsaa, ennen kuin menehtyi vain 22 vuotiaana sydänpysähdykseen. Vatun emänemä Mustikkapiir-Akka teki myös uransa ravihevosena, saavuttamatta kuitenkaan mitään erikoista. Erikoisemman värinsä vuoksi kimo tamma siirtyi nopeasti siitokseen ja saikin huimat 12 jälkeläistä, joista valtaosa on startannut radoilla. Hyvinkin tammamainen, keski-suomalainen tamma menehtyi 25 vuotiaana vanhuuteen.
Vatun emä Muu Maa Mustikka on kimo, 154 senttinen tamma Pohjois-Pohjanmaalta. Se juoksi nuorena muutamissa ravilähdöissä saamatta kuitenkaan mitään menestystä. Se siirtyikin siitokseen jo varhain saaden yhteensä 9 varsaa. Tällä hetkellä tuo lempeä tamma on täyseläkkeellä käyden välillä varsojen kärryttelykaverina. Vatun emänisä Karviainen oli punarautias, 154 senttinen ykköspalkinnolle kantakirjattu juoksijaori Pohjanmaalta. Sen parhaimpiin suorituksiin kuuluu ehdottomasti ravikuninkuuden kolmossija sekä Suomenhevosten Derbyn kakkossija. Se ei ollut mikään helppo käsiteltävä, mutta ajaessa se oli kuin eri hevonen ja kaikkien ajettavissa. Karviainen sai kaiken kaikkiaan 88 varsaa, ennen kuin menehtyi vain 22 vuotiaana sydänpysähdykseen. Vatun emänemä Mustikkapiir-Akka teki myös uransa ravihevosena, saavuttamatta kuitenkaan mitään erikoista. Erikoisemman värinsä vuoksi kimo tamma siirtyi nopeasti siitokseen ja saikin huimat 12 jälkeläistä, joista valtaosa on startannut radoilla. Hyvinkin tammamainen, keski-suomalainen tamma menehtyi 25 vuotiaana vanhuuteen.
Jälkeläiset
18.07.2017 sh-o. Keikarin Kukkoilija (e. Kanajeejee)
|
00.00.0000 sh-t.varsan nimi (e. emän nimi)
|
Päiväkirja
15.05.2016, päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Hetkellisen päähänpiston seurauksena olin ostanut oikeastaan pilkkahinnalla hyvältä ystävältäni Juulialta viisi nuorta ja kisaamatonta suomenhevosta, vaikka tallilaajennus oli vielä pahasti kesken. Kaikeksi onnekseni Juulia suostui pitämään viisikon tallissaan sen aikaa, että laajennus olisi valmis ja vihdoin tänään, vajaa viikko ostopäätöksen jälkeen, lähdin hevosrekan kanssa kohti viisikkoa. Mukaan lähtisi kolme oria - liinaharjainen Jekku ja kimot Vattu ja Viini - ja kaksi tammaa - hoikka pienhevonen Neito ja voikko Kanis. Kaikkien ollessa vihdoinkin autossa, lähdimme ajamaan kohti Luhankaa ja hevosten uutta kotia. Matka sujui nopeasti ja ilman suurempia ongelmia. Hevoset pääsivät heti uusiin karsinoihinsa ja tarhakavereihin aletaan tutustumaan huomenna, jolloin koko uusi lauma on levännyt matkasta.
28.09.2017, päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Rapsutin kimoa oria otsaharjan alta. Se alkoi lerputtamaan korviaan, lähes nukahtaen siihen käytävälle. Hymy nousi suupieliini katsellessani nuokkuvaa Vattua. Lopettaessani rapsuttelun ja alkaessani ottamaan riimua pois tämän kaulalta havahtui ori horroksestaan. Se oli täysin valmiina lähtemään töihin. Tällä kertaa työt olivat yhtä kuin itsekseen juoksentelu. Maneesilla varmistin, että ovi oli varmasti kiinni ennen kuin päästin vieressäni hölmösti tepastelevan orin irti. Maiskutin pari kertaa, jotta Vattu tajuaisi lähteä juoksemaan. Ja kyllä se juoksikin! Ori ei malttanut millään lopettaa juoksenteluaan, vaan otti aina vain kovempia ja kovempia spurtteja. Lopulta se jäi puhisemaan peilikuvalleen pitkälle sivulle ja jouduin usuttamaan sitä uudelleen liikkeeseen, johon se lähtikin lennokkaalla ravillaan. Kuinka mukavaa olikaan omistaa hieno hevonen!
Hetkellisen päähänpiston seurauksena olin ostanut oikeastaan pilkkahinnalla hyvältä ystävältäni Juulialta viisi nuorta ja kisaamatonta suomenhevosta, vaikka tallilaajennus oli vielä pahasti kesken. Kaikeksi onnekseni Juulia suostui pitämään viisikon tallissaan sen aikaa, että laajennus olisi valmis ja vihdoin tänään, vajaa viikko ostopäätöksen jälkeen, lähdin hevosrekan kanssa kohti viisikkoa. Mukaan lähtisi kolme oria - liinaharjainen Jekku ja kimot Vattu ja Viini - ja kaksi tammaa - hoikka pienhevonen Neito ja voikko Kanis. Kaikkien ollessa vihdoinkin autossa, lähdimme ajamaan kohti Luhankaa ja hevosten uutta kotia. Matka sujui nopeasti ja ilman suurempia ongelmia. Hevoset pääsivät heti uusiin karsinoihinsa ja tarhakavereihin aletaan tutustumaan huomenna, jolloin koko uusi lauma on levännyt matkasta.
28.09.2017, päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Rapsutin kimoa oria otsaharjan alta. Se alkoi lerputtamaan korviaan, lähes nukahtaen siihen käytävälle. Hymy nousi suupieliini katsellessani nuokkuvaa Vattua. Lopettaessani rapsuttelun ja alkaessani ottamaan riimua pois tämän kaulalta havahtui ori horroksestaan. Se oli täysin valmiina lähtemään töihin. Tällä kertaa työt olivat yhtä kuin itsekseen juoksentelu. Maneesilla varmistin, että ovi oli varmasti kiinni ennen kuin päästin vieressäni hölmösti tepastelevan orin irti. Maiskutin pari kertaa, jotta Vattu tajuaisi lähteä juoksemaan. Ja kyllä se juoksikin! Ori ei malttanut millään lopettaa juoksenteluaan, vaan otti aina vain kovempia ja kovempia spurtteja. Lopulta se jäi puhisemaan peilikuvalleen pitkälle sivulle ja jouduin usuttamaan sitä uudelleen liikkeeseen, johon se lähtikin lennokkaalla ravillaan. Kuinka mukavaa olikaan omistaa hieno hevonen!