Kavala
virtuaalihevonen
ei meriittejä
ei meriittejä
Kuvat: VRL-12454
Virallinen nimi
|
Kavala
|
VH-tunnus
|
Syntynyt
|
15.04.2015
|
Kasvattaja
|
evm
|
Rotu, sukupuoli
|
Suomenhevonen, ori
|
Omistaja
|
Keikarin Suomenhevoset / Milja H. (VRL-10674)
|
Väri, säkäkorkeus
|
punaruunikko (Ee/Aa), 162cm
|
Koulutustaso
|
Koulupainote: ko: heA, re: 80cm
|
Täyttänyt 4 vuotta 28.09.2015.
Täyttänyt 8 vuotta 27.09.2017.
Täyttänyt 8 vuotta 27.09.2017.
Luonne
Kromi on aikalailla nimensä veroinen: erittäin kavala. Se saattaa alkuun vaikuttaa lupsakalta tapaukselta, mutta viiden minuutin päästä pistää pakan aivan sekaisin tekemällä käsittelijänsä elämästä mahdollisimman hankalaa. Sellainen Kromi on ollut aivan varsasta asti, eikä sitä piirrettä ole saatu kitkettyä pois lukuisista yrityksistä huolimatta.
Vaikka ori tuntuukin punovan juoniaan koko ajan, on se yllättävän nopsa hoitaa - jos siis tietää sen jekkuilut. Mitään se ei oikeastaan uskalla ihmiselle tehdä hoitotilanteessa, kunhan uhittelee. Uhitteluun lukeutuu niin ilman potkiminen kuin hampaiden kolauttelukin, mutta hyvin harvoin kukaan ihminen saa osumaa. Varsinkin uudet käsittelijät saattavat pelätä pään ja takajalkojen harjaamista, mutta oppiessaan Kromin käytöksen olevan vain uhittelua, uskaltautuvat näihinkin. Kylmä vesi on myös ehdoton ei missään muodossa ja Kromi onkin sen suhteen ehdottomasti nirsoin tuntemani hevonen. Edes kesäisin ei vesi saa olla kylmää, vaan kädenlämpöistä. Ja kyllä, tämä koskee myös juomavettä! Niinpä orille pitää iltaisin ja aamuisin viedä karsinaan vesiämpäri, sillä automaatista tulevaa kylmää vettä se ei suostu juomaan. Varustamisessa ei ole mitään suurempia ongelmia, mutta taluttaessa kannattaa ehdottomasti laittaa ketju turvan ali ihan vain kaiken varalta.
Ratsastaessa Kromi on aika mukava. Toki se on todella jäykkä ja painaa kädelle, mutta kevenee todella nopeasti mikäli ratsastaja osaa asiansa. Mikäli tehtävä ei miellytä, ilmaisee Kromi sen jumahtamalla. Tällöin kannattaakin peruuttaa muutama askel ja kokeilla maistuisiko eteenpäin meno paremmalta. Kromin askeleet ovat todella tasaiset ja laukkakin oikeaa keinuhevoslaukkaa. Askelia on helppo säätää pidemmäksi ja lyhyemmäksi, ainoastaan laukan kanssa saa olla todella tarkkana, ettei ori tiputa sitten raville. Kromi vaatiikin vahvaa pohjetta ratsastaessa eikä välitä pistään kutitteluista. Hypätäkin se osaa, mutta suoritukset eivät ole mitään tyylipuhtainta mahdollista. Kromi kolauttelee puomihin todella paljon ja etenkin sen takajalkojen työskentely on kovin heikkoa esteillä. Maastossa Kromi on tyypillinen suomenhevonen: puksuttaa menemään korvat hörössä mistään välittämättä. Se onkin pomminvarma maastoratsu ja toimii kenellä tahansa!
Vaikka ori tuntuukin punovan juoniaan koko ajan, on se yllättävän nopsa hoitaa - jos siis tietää sen jekkuilut. Mitään se ei oikeastaan uskalla ihmiselle tehdä hoitotilanteessa, kunhan uhittelee. Uhitteluun lukeutuu niin ilman potkiminen kuin hampaiden kolauttelukin, mutta hyvin harvoin kukaan ihminen saa osumaa. Varsinkin uudet käsittelijät saattavat pelätä pään ja takajalkojen harjaamista, mutta oppiessaan Kromin käytöksen olevan vain uhittelua, uskaltautuvat näihinkin. Kylmä vesi on myös ehdoton ei missään muodossa ja Kromi onkin sen suhteen ehdottomasti nirsoin tuntemani hevonen. Edes kesäisin ei vesi saa olla kylmää, vaan kädenlämpöistä. Ja kyllä, tämä koskee myös juomavettä! Niinpä orille pitää iltaisin ja aamuisin viedä karsinaan vesiämpäri, sillä automaatista tulevaa kylmää vettä se ei suostu juomaan. Varustamisessa ei ole mitään suurempia ongelmia, mutta taluttaessa kannattaa ehdottomasti laittaa ketju turvan ali ihan vain kaiken varalta.
Ratsastaessa Kromi on aika mukava. Toki se on todella jäykkä ja painaa kädelle, mutta kevenee todella nopeasti mikäli ratsastaja osaa asiansa. Mikäli tehtävä ei miellytä, ilmaisee Kromi sen jumahtamalla. Tällöin kannattaakin peruuttaa muutama askel ja kokeilla maistuisiko eteenpäin meno paremmalta. Kromin askeleet ovat todella tasaiset ja laukkakin oikeaa keinuhevoslaukkaa. Askelia on helppo säätää pidemmäksi ja lyhyemmäksi, ainoastaan laukan kanssa saa olla todella tarkkana, ettei ori tiputa sitten raville. Kromi vaatiikin vahvaa pohjetta ratsastaessa eikä välitä pistään kutitteluista. Hypätäkin se osaa, mutta suoritukset eivät ole mitään tyylipuhtainta mahdollista. Kromi kolauttelee puomihin todella paljon ja etenkin sen takajalkojen työskentely on kovin heikkoa esteillä. Maastossa Kromi on tyypillinen suomenhevonen: puksuttaa menemään korvat hörössä mistään välittämättä. Se onkin pomminvarma maastoratsu ja toimii kenellä tahansa!
Suku
i. Haamuhelmi
sh, rautias, 160cm, evm |
|
e. Pikku-Lena
sh, ruunikko, 157cm, evm |
|
Kromin isä Haamuhelmi on rautias, 160 senttinen suomenhevosori Satakunnasta. Se on luonteeltaan todella kiltti, eikä varmasti tekisi pahaa kärpäsellekään. Iso koko saattoi pelottaa pienempiä, mutta Haamuhelmi oli ehdottomasti tallin helpoimpia hevosia. Sitä ei ikinä kantakirjattu, vaikkakin jalostusoikeuden se sai neljäksi vuodeksi. Jälkeläisiä kertyikin siinä ajassa 18 kappaletta. Haamuhelmi kilpaili ennen jalostuspuuhia vuosia kouluratsastuksessa kiertäen myös ahkerasti näyttelyitä. Kromin isänisä Jymypotti taas oli vaaleanruunikko, poikaansakin hieman isompi ori. Jymypotti on saman kasvattajan kasvatti kuin poikansa Haamuhelmi. Ori on siinä mielessä erikoinen tapaus Kromin suvussa, sillä Jymypotti on kantakirjattu kakkospalkinnolla työsuunnalle. Ori myös kilpaili työhevoskisoissa ollen parhaimmillaan kolmas työhevosmestaruuksissa. Kouluratsastuksessakin Jymypotilla kisattiin, mutta pääpaino oli työpuolella. Yhteensä Jymypotilla on 42 jälkeläistä. Kromin isänemä Sakasti on pienehkö punarautias tamma, joka eleli koko ikänsä kasvattajallaan niin sanottuna puskamopona. Sen kanssa ei ikinä kilpailtu, vaan se sai elää lähinnä seurahevosen elämää. Kerran sitä käytettiin näyttelyissä, josta saatiinkin yllättävän hyvä tulos. Tästä innostuneena tämän omistaja halusi teettää tällä varsan tai pari ja Haamuhelmi olikin Sakastin neljäs varsa. Lempeä tamma oli todella hyvä äiti ja yhteensä varsoja syntyikin viisi kappaletta. Tamma kuoli vain 14 vuotiaana vain vähän aikaa viimeisen varsansa vieroituksen jälkeen.
Kromin emä Pikku-Lena on kaunis ruunikko, 157 senttinen tamma Pohjois-Karjalasta. Tamma on hyvin kiltti, joten Kromin kavalaakin kavalampi käytös aiheutti kasvattajassa hieman hämmennystä. Pikku-Lenan kanssa ei kilpailtu tallien harjoituskilpailuita kummemmissa kilpailuissa, vaan se oli perheen lasten humputtelukaveri. Kiltistä luonteestaan huolimatta sen ratsastaminen ei ollut mikään helppo nakki, sillä etenkin sen laukka oli hyvin jännittynyttä. Laukkaan kaatui myös kantakirjapalkinnon saaminenkin, jolloin viimeistään oli selvää, ettei tammasta kilpahevosta tule. Omistajaperhe halusi kuitenkin teettää Lenasta varsan ja näin syntyikin Kavala, joka on ja tulee olemaankin Lenan ainut jälkeläinen. Kromin emänisä Hyrrä oli pienehkö, 154 senttinen punarautias ori Pohjanmaalta. Ravurinuraa tehnyt Hyrrä oli todella kuuma kaveri. Radoilla se kyllä juoksi ja todella hyvinkin: sen ennätys oli 21,3 ja se sijoittui useissa arvokilpailuissa, parhaana saavutuksenaan Suomenhevosten Derbyn voitto viisivuotiskaudella. Kantakirjaan asti ori ei päässyt, mutta siitä ja kuumasta luonteesta huolimatta tammanomistajat tykästyivät siihen: Hyrrä saikin yhteensä huimat 87 jälkeläistä! Ori lopetettiin vaikean jalkavamman vuoksi 17 vuotiaana. Kromin emänemä Aprikoosiporvari oli lyhyen raviuran tehnyt tamma, joka hurmasi kauniilla hopeanruunikolla värillään. Tamma jäi pois kilparadoilta jo neljän kauden jälkeen, sillä 9 vuotiaana Aprikoosiporvari varsoi ainoaksi jääneen varsansa Pikku-Lenan. Vain 150 senttinen pikkutamma kuoli 10 vuotiaana pahaan ähkyyn.
Kromin emä Pikku-Lena on kaunis ruunikko, 157 senttinen tamma Pohjois-Karjalasta. Tamma on hyvin kiltti, joten Kromin kavalaakin kavalampi käytös aiheutti kasvattajassa hieman hämmennystä. Pikku-Lenan kanssa ei kilpailtu tallien harjoituskilpailuita kummemmissa kilpailuissa, vaan se oli perheen lasten humputtelukaveri. Kiltistä luonteestaan huolimatta sen ratsastaminen ei ollut mikään helppo nakki, sillä etenkin sen laukka oli hyvin jännittynyttä. Laukkaan kaatui myös kantakirjapalkinnon saaminenkin, jolloin viimeistään oli selvää, ettei tammasta kilpahevosta tule. Omistajaperhe halusi kuitenkin teettää Lenasta varsan ja näin syntyikin Kavala, joka on ja tulee olemaankin Lenan ainut jälkeläinen. Kromin emänisä Hyrrä oli pienehkö, 154 senttinen punarautias ori Pohjanmaalta. Ravurinuraa tehnyt Hyrrä oli todella kuuma kaveri. Radoilla se kyllä juoksi ja todella hyvinkin: sen ennätys oli 21,3 ja se sijoittui useissa arvokilpailuissa, parhaana saavutuksenaan Suomenhevosten Derbyn voitto viisivuotiskaudella. Kantakirjaan asti ori ei päässyt, mutta siitä ja kuumasta luonteesta huolimatta tammanomistajat tykästyivät siihen: Hyrrä saikin yhteensä huimat 87 jälkeläistä! Ori lopetettiin vaikean jalkavamman vuoksi 17 vuotiaana. Kromin emänemä Aprikoosiporvari oli lyhyen raviuran tehnyt tamma, joka hurmasi kauniilla hopeanruunikolla värillään. Tamma jäi pois kilparadoilta jo neljän kauden jälkeen, sillä 9 vuotiaana Aprikoosiporvari varsoi ainoaksi jääneen varsansa Pikku-Lenan. Vain 150 senttinen pikkutamma kuoli 10 vuotiaana pahaan ähkyyn.
Jälkeläiset
10.02.2016 sh-o. Keikarin Jymyjätkä (e. Talventuike)
|
00.00.0000 sh-t. Varsan Nimi (e. Emän Nimi)
|
Päiväkirja
27.09.2017, päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Rapsutin ruunikkoa oria otsaharjan alta. Se luimisti korvansa, muttei kuitenkaan alkanut uhittelemaan kuten normaalisti. Hymy nousi suupieliini katsellessani nuokkuvaa Kromia. Lopettaessani rapsuttelun ja alkaessani ottamaan riimua pois tämän kaulalta alkoi Kromi uhittelemaan näykkimällä ilmaa käteni vieressä. Komensin oria pari kertaa ennen kuin lähdin taluttamaan sitä maneesille. Maneesilla varmistin, että ovi oli varmasti kiinni ennen kuin päästin vieressäni hölmösti tepastelevan orin irti. Maiskutin pari kertaa, jotta Kromi tajuaisi lähteä juoksemaan. Ja kyllä se juoksikin! Ori ei malttanut millään lopettaa juoksenteluaan, vaan otti aina vain kovempia ja kovempia spurtteja. Lopulta se jäi puhisemaan peilikuvalleen pitkälle sivulle ja jouduin usuttamaan sitä uudelleen liikkeeseen, johon se lähtikin lennokkaalla ravillaan. Kuinka mukavaa olikaan omistaa hieno hevonen!
Rapsutin ruunikkoa oria otsaharjan alta. Se luimisti korvansa, muttei kuitenkaan alkanut uhittelemaan kuten normaalisti. Hymy nousi suupieliini katsellessani nuokkuvaa Kromia. Lopettaessani rapsuttelun ja alkaessani ottamaan riimua pois tämän kaulalta alkoi Kromi uhittelemaan näykkimällä ilmaa käteni vieressä. Komensin oria pari kertaa ennen kuin lähdin taluttamaan sitä maneesille. Maneesilla varmistin, että ovi oli varmasti kiinni ennen kuin päästin vieressäni hölmösti tepastelevan orin irti. Maiskutin pari kertaa, jotta Kromi tajuaisi lähteä juoksemaan. Ja kyllä se juoksikin! Ori ei malttanut millään lopettaa juoksenteluaan, vaan otti aina vain kovempia ja kovempia spurtteja. Lopulta se jäi puhisemaan peilikuvalleen pitkälle sivulle ja jouduin usuttamaan sitä uudelleen liikkeeseen, johon se lähtikin lennokkaalla ravillaan. Kuinka mukavaa olikaan omistaa hieno hevonen!